Veistosnäyttely Tiloja ja Pintoja Taidehuoneella

Veistosnäyttely Tiloja ja Pintoja Naantalin Taidehuoneella 10.9.-29.9.2019

Moninainen: Miikka Hirsimäki, Marja Kivirauma, Inari Laavio, Anja Tuomisto, Seija Väyrynen

Moninainen on viiden ihmisen muodostama ryhmä, joka on kiinnostunut kuvanveistosta ja harrastaa sitä aktiivisesti. Tiloja ja pintoja käsittelevä näyttelymme Naantalin Taidehuoneella on Moninaisen viides.

Tilat ja pinnat ovat näyttelyssä esillä paitsi konkreettisina myös abstrakteina elementteinä. Näyttelyssä tulee esiin, miten veistoksen suhde tilaan ja kolmiulotteisuuteen on syntynyt muodon avulla tilaa rakentaen. Samalla syntyy myös sisätiloja ja -pintoja. Tällä tavoin pinta on tärkeä osa tilaa. Näyttely on kokonaisuus, jonka muodostavat paitsi teokset myös niiden suhde toisiinsa.

Miikka Hirsimäki

Minun Isäni Nai Äitini, niin syntyi MINÄ. Niin syntyy myös ”taiteeni”. Tarvitaan sopivan hämärät olosuhteet, rakkautta, intohimoa ja materiaa. Käsien työntäminen saveen avaa alitajunnan ja kokemusten virtoja, sisäinen lapseni leikkii yhä Lankosken koskenhaaran saviprunnissa. Koulutus ja kokemus yrittävät ohjata käsieni liikkeitä, yritän pyristellä vastaan, mutta useimmiten antaudun lähestymään kuution muotoa, tuota tilan ja pintojen peruskiveä. Joskus myös sattuma yhtyy peliin; ärsyttävä musiikki, naapurin kritiikki, kiire tai puhdas vahinko voi saada junani raiteiltaan. Työn vastapaino, vapaa ajatusten juoksu käsistä materiaaliin, synnyttää joskus onnistumisen tunteita. Mielipide, tieto ja tahto vahvistuvat ja tehostavat terapian vaikutusta.

Marja Kivirauma

Pyrin veistoksillani ilmaisemaan tunnetiloja. Ahtaus, mutkikkuus, avoimuus, valo, pehmeys, kovuus kuvaavat aistimuksellisia asiaintiloja sekä elämyksellisiä mielentiloja. Veistoksen ottama tila päättyy sen pintaan. Pinta voi herättää huomaamaan, mitä sen takana on tai pohtimaan, mihin se suuntautuu. Voimme katsoa sisään tai ulos, eteenpäin, taaksepäin, tuttuun, uuteen.

Inari Laavio

Olen lähestynyt teemojamme omasta lapsellisesta näkökulmastani ja antanut käsieni tehdä. Joitain mielleyhtymiä on tietysti ollut. Olen siis itsekin tavallani katsojan asemassa töitteni suhteen. Tästä syystä jätän ne katseltaviksi sen kummemmin selittelemättä. Toivon, että löydätte niistä ne seikat, jotka itse olen havainnut - tai ehkäpä enemmän.

Anja Tuomisto

Veistosteni tilat voivat olla konkreettisia tai aineettomia. Niihin on vaikuttanut joskus mielikuvituksen värittämät muistikuvat lapsuudesta. Tuon veistoksissani näkyviksi kansanperinteen rinnakkaista todellisuutta kuvaavia tiloja kuten haltijoiden saunottelu tai shamaanin matka, jossa on kysymys muuntuneen tietoisuuden tilasta. Kuvaan meren virtausta ja hengitystä. Salaisuuksia säilyttävät raku-rasiat olen käsitellyt ulkopinnoilta piirtäen, raaputtaen ja lasituksin sekä sisäpinnoilta tukevasti lasittaen.

Seija Väyrynen

Leijailen parvekkeella avaruudessa; tähtien keskellä ihastelen niiden salaperäisen kuultavaa hehkua. Maan päällä sammalmättään kainalossa asustaa pieni menninkäinen, joka on kiipeämässä kotiinsa pitkin lehtikuusiportaita… Betoniviidakossa piileskelee yksinäinen mies ja sulkeutuu ovien taakse. Kaupungin silhuetin sisään on helppo kadota. Toisaalla käteni hyväilee kaarevaa pintaa, joka kovuudestaan huolimatta luo illuusion hellyydestä ja lohdullisuudesta…

Pinta on minulle inspiraation lähde, se on esteettisesti merkityksellinen. Erilaiset kuviot, värit sekä materiaalit - ja se, miltä ne tuntuvat kädessäni - tuottavat suurta mielihyvää. Tilakäsitettä olen pohtinut vapaasti ja teoksen sisään jäävä tyhjäkin tila on tärkeä osa veistosta. Rakastan kaarevan linjan kauneutta, mutta tätä näyttelyä varten haastoin itseni kokeilemaan myös jotakin erilaista: nopeaa, rosoista ja rumaakin. Ja se oli hyvin kiehtovaa.

Parhaat hetket, ryhmäretket